Dy-dyn: Kova laki!

Kovimmista kovin, aito ja alkuperäinen, hauska, fiksu ja poliittinen Kova laki (Law & Order) jatkuu taas! Se on niin analyyttinen ja moniääninen, että useimpien jaksojen jälkeen on ihan pihalla siitä, mitä mistäkin poliittisesta tai eettisestä kysymyksestä pitäisi tuumia. Useimmiten jaksot loppuvat huutavaan kysymysmerkkiin (tai kysyvään huutomerkkiin): joko arvoitukselliseen toteamukseen tai merkitsevään kuvaan.

Kunkin jakson ensimmäinen puolisko on poliisitutkimusta ("Law"), jossa poliisipari tutkii tapahtunutta rikosta naljaillen toisilleen ja muille. Juonet ovat mutkikkaita, kaikki roolit pienimpiä sivuosia myöten erinomaisen luontevasti näyteltyjä, tarina mukaansatempaava ja yllättävä. Usein tapahtumapaikkojen vaihtuessa tulee plakaatti mustaa taustaa vasten ja mahtava "dy-dyn!"-ääni. Ja sarjan tunnari on ihan omaa luokkaansa.

Mutta itse asiaan päästään vasta toisella puoliajalla ("Order"), jolloin rikos viedään oikeuteen ja päähenkilöinä ovat syyttäjät (hitostako niitä nimikkeitä muistaa). Osa syyttäjien toiminnan seuraamisen viehätystä tulee henkilöhahmoista. Heidän yksityiselämästään ei tiedetä juuri mitään, heidän arvoistaan ja poliittisista kannoistaan sitäkin enemmän. Henkilöhahmot ovat harvoin samaa mieltä asioista. Heidän työnsä eli lain vaatimukset ovat useimmiten ristiriidassa heidän omien tunteidensa ja moraalitajunsa kanssa.

Katsoja hukkuu hämmentävään meluun, joka syntyy, kun omia totuuksiaan huutavat kolme enemmän tai vähemmän erimielistä syyttäjää, dramaturgia joka petollisesti manipuloi tunteita joka suuntaan, katsojan oma moraalitaju, lakijärjestelmän vaatimukset, mahdollinen myötätunto syytettyä (tai uhria) kohtaan sekä yksilön olemassaolo järjestelmää vastassa.

Käsikirjoittajilla on myös melkoisesti pokeria. Vaikka sen luoja Dick Wolf on julkirepublikaani, sarja on käsitellyt mm. USA:n käymiä sotia sekä WTC-iskujen seurauksia niin monipuolisesti ja kriittisesti (sanan oikeassa merkityksessä, joka ei tarkoita "huonossa valossa"), ettei Wolfin poliittisia sympatioita ikinä arvaisi sarjan sisällöstä. Osa teemoista on universaaleja, sikäli kuin sellaiseen uskoo; osa hyvinkin ajankohtaisen amerikkalaisia: mitä Irakin sodasta saa sanoa, miten suhtautua WTC-palomiesten leskiin, jotka rikastuivat korvauksista ja juppailevat rahoillaan.

Perjantai-illan aivojumppaa. Pika-analyysejä jaksoista saattaa seurata.