Pratchett: The Light Fantastic

(Alunperin kirjoitettu 20.3.2008.)

Luin sitten toisenkin Discworld-pläjäyksen, The Light Fantasticin, joka siis on jatko-osa The Colour of Magicille.

Törkeän paljon hauskempi kuin ensimmäinen. Nihkeä ja ylikriittinen kertoja, hauskoja vertauksia ja kuvauksia, paljon sanaleikkejä, fantsuparodiaa (erityisesti naisseikkailijan ulkonäön kuvaus tipautti) ja niin edespäin; hahmotkin olivat paljon moniulotteisempia. Tarina oli yksi pitkä tarina eikä muutama erillinen.

Ykkösosassa oli kuitenkin paaaaljon enemmän sense of wonderia. Se oli semmoinen kevyt fantasiaparodia, jossa oli mielenkiintoisia, omaperäisiäkin fantsuelementtejä; jatko-osa on jo paljon enemmän komediapläjäys, joka uhrasi esimerkiksi kiinnostavat tapahtumapaikat ja ykkösosan paikoin kauniitkin kuvaukset etäännytetylle läpänheitolle. Mutta olihan se helvetin
hauska ja kevyt lukea. Sopii kaikille, oletan.

Kahden Pratchettin perusteella jään kaipaamaan myöhemmiltä osilta enemmän näiden yhdistelmää. Light Fantastic tuntui yhtenäisestä tarinastaan huolimatta jotenkin päämäärättömältä. Myöhemmissä kirjoissaan TP alkaa ilmeisesti vääntää Discworldista paljon enemmän oman maailmamme irvikuvaa, mikä voi olla hyvä tai huono. Jos tällaisen läpänheiton pystyy yhdistämään fiksuun sisältöön, niin jo on aika rokkenrollin. Saasnähä.